taskut täynnä lauluja

Hillaeskarit pääsivät kevätjuhlan tunnelmiin peräti kaksi kertaa. Keskiviikkona 30.5. pääsimme Yhtenäiskoulun kevätjuhlaan kokemaan koulun kevätjuhlan tunnelmia ja katsomaan mukavia esityksiä.

 Hillojen oma pieni kevätjuhla oli viimeisenä eskaripäivänä 31.5. 

Olipa ihanaa, kun te kaikki lapset ja vanhemmat olitte paikalla juhlistamassa eskarivuoden päätöstä.

Meillä oli juhlassa vieraana kirjastotoimenjohtaja Suvi Pirnes-Toivanen, joka jakoi lukuriemudiplomit.

Lapset esittivät seuraavat laulut ja lorut:

Keväiset metsät

Linnunlaulupuu

Auringon suukko

Krokotiili Genan syntymäpäivälaulu

Taskut täynnä lauluja

Auringon suukko kun lämmöllä koski

punastui mansikkatytön / mansikkapojan poski.

Ujosti käänsi hän posken toisen,

aurinko suikkasi samanmoisen.

Kun sormen panee pystyyn näin

on se linnun laulupuu...

Sitten oli vuorossa eskaritodistusten ja ruusujen jako. 

Toivomme, että eskarivuodesta on jäänyt taskuun lauluja, 

mukavia muistoja, uusia ystäviä ja oppimisen iloa.

Onnenpoika / onnentyttö on se

joka kulkee lauluja taskussaan,

orvokintuiketta silmissä,

ruohoa hiuksissaan.

Hän tahtoo pienen siemenen 

ja kupillisen multaa

tuhat kertaa mieluummin

kuin ison kasan kultaa.

Eija ja Virpi kiittävät kaikkia lapsia ja vanhempia mukavasta vuodesta sekä hyvästä yhteistyöstä. 

Aurinkoista kesää kaikille. 

Moikataan, kun tavataan :)

toukokuun tohinoita

Eskarin loppuminen ja kesäloman alkaminen alkoi olla meillä kaikilla mielessä toukokuun viimeisinä päivinä. Ulkoilimme paljon, harjoittelimme liikennesääntöjä ja teimme kävelyreissuja. Mutta jaksoimme myös tehdä viimeiset eskaritehtävät.

Tuomas keskittyy lukudiplomin Taro-peliin. 

 Tytöt istuvat lattialla juttelemassa, mutta pojat ne vaan piirtävät.

 Amaliia keskittyy magneettisommitteluun.

 Virpi ja Leevi lukudiplomikirjan kimpussa.

 Muutama toukokuun päivä oli todella lämmin ja aurinkoinen. 

Pihalla tarkeni hyvin T-paidassa.

 Koukukummit esittelevät pyöriään aidan takana.

 Tytöt haluavat poseerata...

Emmi, Joanne ja Emma

 Jade ja Annika

 Vilma ja Jemina

 Pusseihin on pakattu eskarivuoden tuotoksia: puuhavihot, aakkoskirja, kasvio, eskarimonisteet ja Hauskan matkan kirja, penaali, luvunhajotuskone ja tietenkin itseommeltu Mäkisen serkkukissa sekä  kaikkea kaapien kätköistä löytyvää aarretta.

 Viimeisenä päivänä suunnattiin leikkipuistoon ja 

nautiskeltiin mehujäätelöstä.

Repovedellä

Tiistaina 29.5. Vaapukka- ja Hillaeskarit matkasivat kevätretkelle Repoveden kansallispuistoon. Tunnelma oli korkealla jo menomatkalla bussissa, jossa kuljettajamme sai raikuvat aplodit ja kannustushuudot, kun bussi hiekkatien kuopissa oikein kunnolla tärisi ja kolisi.

Perillä Lapinsalmella läksimme kiertämään Ketunlenkkiä; Vaapukat vasta- ja Hillat myötäpäivään. Ensiksi saavuimme riippusillalle, jolla kulkemista taisi aika moni ennalta jännittää (Eija erityisesti), mutta reippaasti ja rohkeasti kaikki ylitimme kauniin Lapinsalmen. 

 

Kapiaveden nuotiopaikalla makkaranpaistoa odotellessa kirjoittelimme tikuilla ja kävyillä omia nimiämme maahan. Pidimme myös kävynheittokilpailun, jossa jokaisella oli kolme heittovuoroa. Jemina, Annika ja Eliel heittivät tarkasti ja käpy kolahti sankoon. Leevinkin käpy meni sankoon, mutta pomppasi sitten sieltä pois. 

 

Nuotiopaikalla nautimme maukkaat makkarat, sämpylät ja mehut. Ruokailun aikana Mäntyharjulta Repovedelle hankkeen projektipäällikkö Piia Mäkilä, joka oli reissussa mukana, kyseli lasten toiveita ja ideoita Kisalan kupeeseen suunnitellun metsäpuiston ja seikkailuradan suhteen. 

Tauosta virkistyneinä jatkoimme matkaa. Korkeiden kallioiden kohdalla koitimme saada käen vastaamaan kukkumiseen. Mutta käki oli vaiti, vain vaimea kaiku vastasi kukkumiseemme. Aivan korkean kallion reunaa ja järven rantaa myötäilevä polku järjesti meille yllätyksen: vesi oli niin korkealla, että polun kivet olivat veden peitossa. Hetken asiaa ihmeteltyämme riisuimme kengät ja sukat, käärimme housunlahkeet ja kahlasimme. Täällä kohtasimme Vaapukat, jotka puolestaan alkoivat kääriä lahkeitaan, ja me jatkoimme kohti Määkijän taukopaikkaa. 

Pienen keräilytehtävän jälkeen pääsimme nauttimaan lettuja ja mansikkahilloa. Lettuja odotellessa lapset tutkivat luontolöytöjä luupin avulla ja leikkivät nuotiopaikan liepeillä. 

Letut olivat niin hyviä, että olisimme voineet syödä niitä vaikka kuinka paljon, mutta olimme jo aikataulusta myöhässä ja jatkoimme kohti Ketunlossia. Ennen lossia ihmettelimme mustaksi palanutta metsää, mutta Piia kertoi meille, että metsää on poltettu tarkoituksella ja hallitusti, jotta saataisiin uusia kasveja ja eläimiä viihtymään tällä paikalla. Onneksi olimme tankanneet itseämme letuilla, sillä lossin kiskominen vaatikin jonkin verran voimia.  

 

 

Sitten mentiinkin rivakkaa vauhtia takaisin Lapinsalmelle, emmekä olleet myöhässä kuin 45 minuuttia… Onneksi Vaapukatkin olivat saman verran myöhässä. Meillä oli oikein mukava kevätretki; keli oli hyvä, maisemat kauniita ja mielet iloisia. Kiitos Piialle opastuksesta. Kiitos kouluruokalan väelle maukkaasta lettutaikinasta ja eväistä. Ja erityiskiitos Tiina ja Toni Maczulskijin Mennään-kampanjalle, jonka ansiosta kevätretkemme toteutui.