Tiistaina 29.5. Vaapukka- ja Hillaeskarit matkasivat kevätretkelle Repoveden kansallispuistoon. Tunnelma oli korkealla jo menomatkalla bussissa, jossa kuljettajamme sai raikuvat aplodit ja kannustushuudot, kun bussi hiekkatien kuopissa oikein kunnolla tärisi ja kolisi.
Perillä Lapinsalmella läksimme kiertämään Ketunlenkkiä; Vaapukat vasta-
ja Hillat myötäpäivään. Ensiksi saavuimme riippusillalle, jolla kulkemista
taisi aika moni ennalta jännittää (Eija erityisesti), mutta reippaasti ja
rohkeasti kaikki ylitimme kauniin Lapinsalmen.
Kapiaveden nuotiopaikalla makkaranpaistoa odotellessa kirjoittelimme tikuilla ja kävyillä omia nimiämme
maahan. Pidimme myös kävynheittokilpailun, jossa jokaisella oli kolme
heittovuoroa. Jemina, Annika ja Eliel heittivät tarkasti ja käpy kolahti
sankoon. Leevinkin käpy meni sankoon, mutta pomppasi sitten sieltä pois.
Nuotiopaikalla
nautimme maukkaat makkarat, sämpylät ja mehut. Ruokailun aikana Mäntyharjulta
Repovedelle hankkeen projektipäällikkö Piia Mäkilä, joka oli reissussa mukana,
kyseli lasten toiveita ja ideoita Kisalan kupeeseen suunnitellun metsäpuiston
ja seikkailuradan suhteen.
Tauosta virkistyneinä jatkoimme matkaa. Korkeiden
kallioiden kohdalla koitimme saada käen vastaamaan kukkumiseen. Mutta käki oli
vaiti, vain vaimea kaiku vastasi kukkumiseemme. Aivan korkean kallion reunaa ja
järven rantaa myötäilevä polku järjesti meille yllätyksen: vesi oli niin
korkealla, että polun kivet olivat veden peitossa. Hetken asiaa ihmeteltyämme
riisuimme kengät ja sukat, käärimme housunlahkeet ja kahlasimme. Täällä
kohtasimme Vaapukat, jotka puolestaan alkoivat kääriä lahkeitaan, ja me
jatkoimme kohti Määkijän taukopaikkaa.
Pienen keräilytehtävän jälkeen pääsimme
nauttimaan lettuja ja mansikkahilloa. Lettuja odotellessa lapset tutkivat luontolöytöjä luupin avulla ja leikkivät nuotiopaikan liepeillä.
Letut olivat niin hyviä, että olisimme
voineet syödä niitä vaikka kuinka paljon, mutta olimme jo aikataulusta myöhässä
ja jatkoimme kohti Ketunlossia. Ennen lossia ihmettelimme mustaksi palanutta
metsää, mutta Piia kertoi meille, että metsää on poltettu tarkoituksella ja
hallitusti, jotta saataisiin uusia kasveja ja eläimiä viihtymään tällä
paikalla. Onneksi olimme tankanneet itseämme letuilla, sillä lossin kiskominen
vaatikin jonkin verran voimia.
Sitten mentiinkin rivakkaa vauhtia takaisin
Lapinsalmelle, emmekä olleet myöhässä kuin 45 minuuttia… Onneksi Vaapukatkin
olivat saman verran myöhässä. Meillä oli oikein mukava kevätretki; keli oli
hyvä, maisemat kauniita ja mielet iloisia. Kiitos Piialle opastuksesta. Kiitos
kouluruokalan väelle maukkaasta lettutaikinasta ja eväistä. Ja erityiskiitos
Tiina ja Toni Maczulskijin Mennään-kampanjalle, jonka ansiosta kevätretkemme
toteutui.
Suuret kiitokset mahtavasta reissusta myös Leeviltä ja vanhemmilta.
VastaaPoistaKiitos Mennään kampanjalle ihanasta reissusta. Matkaan tarttui paljon mukavia muistoja. Vedessä kahlaamista muistellaan varmasti vielä monesti!
VastaaPoista