haaveilua

Luimme huhtikuun lopulla lukudiplomiin kirjan Vau, mikä susi! Kirja kertoi pienestä jäniksestä, joka haaveili tulevansa isona sudeksi. Kirjan innoittamina lapset kertoivat omista tulevaisuuden haaveistaan ja toiveammateistaan.

Muutaman lapsen kohdalla äidin tai isän tai muun sukulaisen ammatit olivat niitä omiakin toiveammatteja. Jemina haaveili ensin olevansa leppäkerttu, mutta päätyi sitten siihen, että parturikampaajan ura olisi aika mukava. Tuomas puolestaan haluaisi palomieheksi ja Emmi metsätalousinsinööriksi. Leevin toiveammatti oli rekkakuski, Emma haaveili taitoluistelijan urasta ja Jade puolestaan hevostenhoitajan ammatista.

Poikien toiveammatit olivat aikalailla urheilullisia. Arttu haluaisi crossipyöräilijäksi ja Atte temppupyöräilijäksi. Veetin toiveena olisi lumilautailija ja Aapon toiveena mäkihyppääjä. Antti haluaisi olla isona rallikuski ja Eliel formulakuski. Kevinin mielestä avaruusmiehen ammatti olisi hänelle sopivin.

Tytöille hoivaaminen oli lähellä sydäntä. Annika ja Amaliia haaveilivat eläinlääkärin ammatista, Vilma voisi erikoistua eläinten hammaslääkäriksi. Pihla puolestaan haluaisi olla delfiininhoitaja. Joanne voisi huolehtia meille kaikille herkkuja pöytään, jos hänestä tulisi leipuri.

Totesimme, että kaikki on mahdollista. Mutta ensin täytyy käydä koulua ja opiskella. Urheilu-uralle aikoville harjoittelu on tärkeää ja kielitaidosta on hyötyä melkein missä tahansa ammatissa. Toivottavasti toiveet käyvät toteen...