Muutaman lapsen kohdalla äidin tai
isän tai muun sukulaisen ammatit olivat niitä omiakin
toiveammatteja. Jemina haaveili ensin olevansa leppäkerttu, mutta
päätyi sitten siihen, että parturikampaajan ura olisi aika mukava.
Tuomas puolestaan haluaisi palomieheksi ja Emmi
metsätalousinsinööriksi. Leevin toiveammatti oli rekkakuski, Emma
haaveili taitoluistelijan urasta ja Jade puolestaan hevostenhoitajan
ammatista.
Poikien toiveammatit olivat aikalailla
urheilullisia. Arttu haluaisi crossipyöräilijäksi ja Atte
temppupyöräilijäksi. Veetin toiveena olisi lumilautailija ja Aapon
toiveena mäkihyppääjä. Antti haluaisi olla isona rallikuski ja
Eliel formulakuski. Kevinin mielestä avaruusmiehen ammatti olisi
hänelle sopivin.
Tytöille hoivaaminen oli lähellä
sydäntä. Annika ja Amaliia haaveilivat eläinlääkärin ammatista,
Vilma voisi erikoistua eläinten hammaslääkäriksi. Pihla
puolestaan haluaisi olla delfiininhoitaja. Joanne voisi huolehtia
meille kaikille herkkuja pöytään, jos hänestä tulisi leipuri.
Totesimme, että kaikki on mahdollista.
Mutta ensin täytyy käydä koulua ja opiskella. Urheilu-uralle
aikoville harjoittelu on tärkeää ja kielitaidosta on hyötyä
melkein missä tahansa ammatissa. Toivottavasti toiveet käyvät
toteen...
Kielitaidosta meillä on kovasti puhuttukin ja eskarilainen valisti kolmosluokkalaista, että kyllä siitä kielitaidosta vaan on paljon hyötyä. On siis oppi mennyt perille ja kotona välillä joutuukin ihan miettimään, että milläs kielellä sitä tänään puhutaan. :)
VastaaPoista